Vielä hämärän peitossa

Huominen on vielä näkymätön ihme. Voin toki unelmoida ja luottaa siihen, että elämä kantaa. Niinhän se on tehnyt tähänkin hetkeen. Elämässäni on tapahtunut paljon ja monenlaista. Aina silloin, kun olen itkien tai nauraen voinut hyväksyä tapahtuneet, koittaen olla muuttamatta niitä, joihin en voi vaikuttaa, loppujen lopuksi olen päässyt eteenpäin. Varsinkin ulkopuolisen silmin katsottuna kulkeminen on tapahtunut ajoittain, kuin mummolla lumihangessa, mutta askel on vienyt enimmäkseen eteenpäin.

Ihminen on ainut elementti elämän kiertokulussa, joka haraa vastaan vääjämätöntä muutosta. Ihminen on tottunut valitsemaan haasteita polullensa. Ja valintansa jälkeen hän on tottunut valittamaan. Sillä tavalla toimiessa ei tarvitse liikaa nautiskella. Ihminen on myös oppinut keräämään haasteita, mitä erilaisempia. Silloin voi kasvattaa stressikerrointa ja lisätä verenpaineensa lääkitystä.

Muutos on ainoa pysyvä elementti ihmisen elämässä. Juuri kun on oppimaisillaan johonkin uuteen tilanteeseen, se onkin jo vanha ja ohikiitävä tilanne. Ja koska olemme hyvin turvallisuushakuisia, liiallinen epävarmuus taas nostaa vereenpainetta lisäten myös stressiä. Se on haitallinen kierre. Mitä olisikaan hyvä tehdä, jotta stressi alkaisi vähenemään? Minua auttaa se, että pysähdyn ja alan lempeästi katsomaan, aivankuin tutkijan mielenkiinnolla, mitä oikein olen tehnyt tai jättänyt tekemättä? Ei syyttäen, vaan lempeästi ja rakastavalla otteella. Tärkeä on myös ihmetellen kuunnella omaa ”sisäistä” puhettaan. Se puhe, on kuin automaatio ja se voi olla helposti syyttävää tai moittivaa. Esim. että aina minä teen huonosti tai en tietenkään taaskaan osannut tai jotakin muuta yhtäpaljon mieltä musertavaa. Onneksi sisäistä puhetta voi kehittää ja saada muuttumaan. Ensin sen puheen laatu tulee paljastaa.

Ihmisellä on paljon oppimista luonnon nöyrästä tasapainosta ja mukautumisesta vallitseviin olosuhteisiin. Syksyisin useimmat lehtipuut pudottavat lehtensä, sillä ne tietävät, että se on niille parasta. Talven aikana lehdetön puu voi talvehtia parhaan kykynsä mukaan. Kevätauringon sulattaessa mahdolliset räystäiltä tippuvat jääpuikot ja pikkulinnut alkavat hienot yhteiskonserttinsa.

Mieleni kehittää helposti ja vaivattomasti pienenpienistä murheenhalkeamista isoja murheenjokia. Mielikuvitus on siitä hankala kaveri, että kun se saa sopivaa polttoainetta, sen kanssa saa olla tarkkana. Tunnen jo mieleni oikut. Sillä on aina hyvä syy johdatella mieleni ja kielenikin sellaisille soille, jotka ovat hyvin hetteisiä. Kun olen oppinut sivustaseuraajana havaitsemaan, mitä kulloinkin on tapahtumaisillaan mieleni soilla, olen lepoaikoina hankkinut pidempiä saappaanvarsia ja parempia tiekarttoja. Näin olen oppinut kiertämään pettäväisempiä soita ja lopulta useammin ja useammin olen päässyt matkoiltani kuivin jaloin kotiin.

Aurinko on noussut miljardeja vuosia aina silloin kun sen aika on nousta ja tulla näkyviin. Mikä sitä estäisi niin jatkamasta. Luovuttaako aurinko vai eikö sitä huvita nousta ja laskea enää? Aurinko toimittaa sille uskottua tärkeää tehtävää uskollisesti. Toki se näyttäytyy hieman erilaisena eri aikoina ja eri puolilla maailmaa. Mitä sitten? Sehän on sille tehtäväksi annettukin. Miten minä voisin noudattaa omaa tehtävääni kiitollisena?

Elämä paranee vanhetessaan varmaankin siksi, kun se jatkuu jjännittävänä ja aurinko nousee vääjäämättä huomennakin. Kysymykseni kuuluukin tänään. Mitä olen suvainnut oppia tämän päivän erityisestä matkasta ja mitä siitä otan mukaani huomiseen? Tänään olen ansiokkaasti kasvattanut saappaideni varsia, joten uskon niiden riittävän huomisen tarpeisiin. Olenhan saanut vapaan tahdon ajatella mitä ajattelen ja vielä senkin, että miten niitä ajatuksiani rakentelen. On toki vaatinut paljon hetkeen pysähtymistä ja ajatusteni ja tunteideni kuuntelemista, että alan olla aika-ajoin kuivilla. Ja koska minä olen siihen pystynyt, pystyt Sinäkin rakas lukijani. Kukaan meistä ei ole yksin täällä, vaan ihmisyys on erityinen lahja, olemme siskoja ja veljiä, yhtä suurta perhettä ja sukua. Kun yhdessä matkaamme ja kuuntelemme ihmetellen lähimmäistämme ja itseämme, sieltä se aurinko nousee huomennakin. Nyt kannattaa jo puhdistaa silmälasit ja aurinkolasit huomista varten. Aamulla voi sitten valita olosuhteisiin hyvin sopivat lasit nenälleen.